Puntari: Kuhmalahden maastoissa

Eilen aamulla täytin juomareppuni, puin pyöräilyvaatteet päälleni ja asetin Garminin sykevyön ympärilleni. Oli aika tehdä ensimmäinen maastopyöräilylenkki 1,5 kuukauteen (edellisen kerran poljin maastossa Salon pivot-cupissa, josta tuliaisina oli lievä aivotärähdys ja melkoinen ruhje oikeassa reidessä…).

Pyöräilytuntumaa hankin parin viime viikon aikana hyötyliikkumalla meiltä mökille, reilun 16 km matkan suuntaansa. Huomasin, että meitsin kone ei ole ihan totaalisesti hyytynyt pitkästä liikuntatauosta huolimatta, ja maantiellä innostuin jopa vähän revittelemäänkin. Polkeminen tuntui tosi kivalta, joten odotuksen maastolenkin suhteenkin oli korkealla. Oikeastaan maastoon oli pakko mennä siksikin, että reilun viikon päästä pitäisi polkea Tahko MTB:ssa 60 kilometrin matka. Viime vuonna ajoin sen ekaa kertaa ja kyllähän se koville otti. Omalla kunnollani maaliin pääseminen on jo saavutus sinänsä.

Kangasalan ja Pälkäneen harjuissa pääsisi ajamaan monipuolisia polkuverkostoja pitkin, mutta koska en jaksanut liikehtiä kotiseudulta minnekään päätin kierrellä näin omia reittejä. Päätin, että maastossa ollaan sitten yli 2 tuntia, että tulee edes yksi ”pitkä” lenkki ennen Tahkoa. Ilma oli pilvinen ja tuulinen, mutta eipä tuuli metsässä haitannut. Ihan eka lähdin Mustikan asuinalueelta starttaavalle lyhyelle polulle. Tuntui siltä, ettei olisi koskaan maastossa ajanutkaan ja jokainen kivi ja kumpare tuntui vaikeelta ylittää. Pikku hiljaa menoon alkoi tulla tuttua rentoutta ja uskaltauduin jopa ylittämään polulla olevia puunrunkojakin pyörän kanssa. Sakke oli pari viikkoa sitten pyöräilemässä yhden paikallisen pyöräilijän kanssa ja saimme hyvän vinkin yhdestä uudesta polusta. Tai ei se oikeastaan polku ole, vaan sellainen rajalinja metsätyyppien välissä, jossa menee jonkinlainen ura. Menin sitä pätkää edestakaisin monta kertaa ja kieltämättä oli paikoitellen mielenkiintoista ajaa pehmeällä sammalpatjalla. Reidet sai ainakin tehdä töitä. Yhden toisenkin uuden polun bongasin Saken ohjeiden perusteella ja totesin, että pyöräilyn lisäksi nämä reitit tulee kyllä mukaan mun hölkkä/sauvakävelyreitteihin.

 Ensimmäinen 45 minuuttia tuntui pyörän selässä taas tosi tuskallisilta. Mutta kyllä se kone käynnistyi, kun vaan antoi mennä. Lopulta olin kotipihassa ajassa 2h 12 min. Tahkolla tuohon lisätään vielä reilut 3 tuntia päälle, niin saattaa jo maali jossain kaukaisuudessa häämöttää.

Tummanvihreä metsä, pikkulintujen liverrys, tuulen humina ja huumaavat tuoksut muistuttivat taas mieleen, miksi maastopyöräily on niin ihanaa. Olo oli lenkin jälkeen suorastaan taivaallinen. Mieli rauhallinen ja keho raukea. Tätä lisää!

Kommentti artikkeliin “Puntari: Kuhmalahden maastoissa”
  1. avatar Myllyojan jopo sanoo:

    Hyvältä kuulostaa! Rohkeasti vaan kohti Tahkoa, kyllä sieltä maastosta aina ennen pitkää maaliin pääsee. Mukavaa Juhannusta!

Jätä kommentti