Aitoon Kirkastusjuhlat 2012 feat. Kyllikit

No jeps. Se on sitten kesä ohi, kuten Apulannan Toni eilen Aitoon lauteilla totesi. Meillä aitoolaisilla elämä jakautuu kahteen jaksoon: Kirkastusjuhlia edeltävään ja niiden jälkeiseen aikaan. Edeltävä aika on aina kutkuttavan jännittävää. Mietittävää riittää: ketä siellä esiintyy, tuleeko entiset ääliöpoikaystävät paikalle, loppuuko kaljateltasta juotavat ja löydänkö tieni yöllä kotiin. Kirkastusjuhlien jälkeinen aika sisältää toipumista, toipumista ja toipumista. Ja jälkipyykkiä. Sekä henkistä että ihan oikeaa.

Tän vuoden Kirkkareilla oli suurin piirtein paras ohjelmisto ikinä. Meidän lisäksi siellä esiintyi kaikki muutkin Suomen julkkikset. Ne jotka ei varsinaisesti ollu tilattuja artisteja tunki itsensä silti lavalle. Jaajo huusi Klamydian Veskun mikkiin ja Arttu-Pekka Wiskari söpöili Juha Metsäpeuran kanssa ylälavalla. Tällaiset bileet Kirkkarit on: siellä haluaa olla kaikki.

Lauantai starttasi villillä teini-ilmiöllä ja sadat pikkulapset pääsivät ekoille Kirkkareille vanhempiensa kanssa. Rispektiä kaikille teille, jotka toitte lapsenne paikalle. Eikä se Robin mikään huono ollut, vaikka ääni meinas vähän kesken loppuakin. Frontside Olliet heitettiin keikan loppuun ja siitä alkoikin sitten aikuisten bileet.
Haloo Helsingistä en nähnyt enkä kuullut vilaustakaan, mutta hyvin ne kuulemma veti. Sen sijaan Lauri Tähkä sulatti mun sydämen. Iltapäivälehdet yritti repiä jotain sensaatiota siitä, että Aitoossa oli nähty lavalla alaston ihminen, mutta mikäs ihme se nyt on. Ennemmin kannattais uutisoida siitä, jos ei nähtäis.
Alastomuus oli oikeastaan sopiva lämmittely Klamydialle. Vesku oli vedossa, eikä lavashowssa säästelty. Veskulla lavamuuveja on tasan yksi: vasen jalka kattoa kohti ja rokrokrok!

Sunnnuntaina hikoiltiin helteessä, mutta sarkaverkavillasekoite-marssipuku oli silti puettava päälle. Lakki kiristi taas huolella, mutta perinteet on perinteet. Niiden perässä mentiin marssirivistön jatkeeksi ja suoritettiin tärkein osa Kirkastusjuhlia. Päiväjuhlassa oli mukavaa säpinää erilaisilla tehtävärasteilla. Hattarat olivat päänkokoisia ja pomppulinnaan olis halunnu kaikki aikuisetkin.


Päiväjuhlan jälkeen vietettiin Hannan mäellä lettukestejä ja alettiin valmistautua iltarientoihin. Honkalassa soitti taas ihan liian hyvät bändit, joten etkoilu kotona jäi vähän vähemmälle. Mä rakastuin tulisesti Tuure Kilpeläisen bändiin! Mistä näitä muusikoita oikein löytyy!? Siis niin mieletöntä menoa, että eihän siinä voinu kuin antautua. Jossain välissä treffasin Radio Novan erikoismies Laitisen ja heitettiin vähän suoraa lähetystä festareilta radioon.
Pariisin Kevättä kävin kuuntelemassa Kesäyön verran ja Yötä en senkään vertaa. Chisun keikkaa oli muuten ihan nautinnollista katsella, mutta jännitin koko ajan sen puolesta, että onks se hame vähän liian lyhyt, että näkeekö eturivin ihan kaiken.
Kun Chisun keikka oli ohi, mätettiin pikaiset makkaraperunat festarikojusta naamariin ja alettiin suunnistaa yöunille. Kotimatkasta tulikin ”yön pitkä” (Jukolatermejä lainatakseni), sillä meidät tempaistiin juomarastille yhden paikallisen maalaistalon pihapiiriin. Kesäyö muuttui aamuksi, kossupullo tyhjeni (ei mun toimesta, mutta muiden) ja facebuukkia päivitettiin. Neljältä aamulla kutsui peti ja muutaman tunnin unet.

Maanantaina Hannakin pääsi festarialueelle, kun anoppi tuli hoitamaan sen elämänvaikeuttajaa. Päätettiin ottaa sitten hommasta irti kaikki koko rahan edestä ja lähdettiin alueelle heti kun portit aukes. Eli siis seiskalta. Toinen hyvä syy tulla ajoissa paikalle oli illan eka bändi The Irrationals, jonka keulakuvana höpöttelee entinen luopioislainen Tyko Hoo. Treffattiinkin Tyko ennen keikkaa päkstakella ja muisteltiin, miten se hallitsi Luopparin hoodeja 12-vuotiaana sen henkilökohtaisella ”New York Ghetto Super Star” -kaudella. Irkkujen keikasta ei ollu mitään odotuksia ja hommahan pisti meidät ihan sekaisin. Loistavaa jamittelumusaa, jota on ihan turha yrittää laittaa mihinkään kategoriaan. Mä tunnistan hyvän bändin siitä, että kun kuulee esiintymistä livenä, tulee sellainen tunne, että tää bändi pitäis saada omiin yksityisbileisiin soittaan jonnekin navetan ylisille sahtitonkkien, heinäpaalien ja myrskylyhtyjen keskelle. Irrationalsista sellainen tunne tuli ihan heti. Söpöyskerroin oli myös bändissä kohdillaan ja me Hannan kans päätettiin, että jatkossa me ei hengata enää lainkaan Apulannan poikien kans, vaan pelkästään Tykon ja sen possen. Ne on kuitenkin Apulannan poikia a) nuorempia b) söpömpiä ja c) lähempänä kansainvälistä läpimurtoa.  Sitäpaitsi Tykolla on siisti bleiseri. Tonilla on varaa vaan t-paitoihin.

Irrationalsin jälkeen tsekkailtiin Perämetsän Juhan keikkaa (lutunen!) ja hengailtiin anniskelualueella kavereiden kanssa. Pian olikin aika katsastaa, mahtuuko Alangon Ilkka vielä hopeahousuihinsa. No ei sillä niitä enää ollut, mutta nahkahousut kuitenkin. Ruusujen keikka oli täynnä energiaa (oliko sitä jopa liikaa?) ja taas rakasteltiin ihan missä vaan ja kenen kanssa vaan ja koko ajan. Biisien sanat tuli takaraivosta ja jengi hoilasi täysillä messissä.

Sitten nähtiin, kuinka suomalainen lantio taipuu karibian rytmeihin. JukkaJukanPoikaJukka heitti settiä hyvällä sykkeellä ja näytti vähän siltä, että ne soittajat ihan tykkäs olostaan lavalla. Yleisö oli liekeissä. Minäkin.
Pienen hengähdystauon jälkeen heinäkuu muuttui ylälavan Elokuuksi. Siellä oli soittimia ja jätkiä lavalla kuin meren mutaa. Parhaat humpat ever! Saatille en kumminkaan päässy, kun piti lähteä alalavalle katsomaan, saako Apulannan vanhukset enää mitään itsestään irti. Täytyy sanoa, että kohtalaisen kivan keikan soittivat. Yleisö oli semisti mukana.

Järjestelijäportaan kanssa päivitettiin statuksemme Honkalan toimistolla kun festariväkeä jo ajettiin koteihinsa ja sitten olikin aika todeta, että tää oli nyt tässä. Kirkastus 2012. Yhdet parhaista Kirkkareista ikinä. Kiitos yleisö, yhtyeet ja talkooväki. Kaikki, jotka tuntevat Aitoon rakkauden ja hyvän havinan. Kaikki te, jotka olette, tulette ja koette.
Miten se Jukka Poika keikallaan lauloikaan: Aito, Aidompi, Aitoo!

 

 

 

2 kommenttia artikkeliin “Aitoon Kirkastusjuhlat 2012 feat. Kyllikit”
  1. avatar teuvo junttila sanoo:

    Terve vaan!
    Ai mistäkö niitä muusikoita löytyy? Kilpeläisenkin bändin muusikoita
    kävi luonani aitoossa soittelemassa useammankin kerran, mutta se(kin) herätti lähinnä paheksuntaa ja kaikenmaailman pyllikeille ominaista kateutta. Turha sitä on ihmetellä, miksi kaikki hyvä meininki aitooseen tulee jostain muualta, sillä aitoon ahdistavassa ilmapiirissä ei luovuus löydä sijaa. Aito aitoolainen osoittaa luovuutta ainoastaa pullistelussa, juoruilussa, pahansuopaisuudessa, panettelussa ja kateudessa.
    Niin se vain menee.. terv. teuvo

  2. avatar Martti Grönfors sanoo:

    Vanhusta vähän hengästyttää. Olen vanhemmiten tullut sillä tavalla kuulovammaiseksi, että kaikki kovaääninen musiikki rassaa. Mutta ei se aina ollut niin. Mutta kiva kun oli kivaa.

Jätä kommentti