Kyllikit maailmalla: Hunningolla kaukana Porissa

Sunnuntai oli ihmeellinen päivä.

Toteutui vuosia ja vuosia muhinut haave päästä joskus Porin Jazzeille.

Anpiliivipöl!!!

Liputhan me ostaa pätkäytettiin yhden Tampereen reissun lomassa, ilmeisesti jossain herkistyneessä mielentilassa Linkosuon laten ja vaniljaviinerin jäljiltä. Ostopäätöstä ei yhtään vaikeuttanut myöskään se, että Kirjurinluodon päätöskonsertissa esiintyi suuri suosikkimme Norah Jones. Kesä onkin sitten mennyt jäitä poltellessa, eikä ollenkaan hassumpaa ollut jatkaa festarimeinikiä vielä Kirkastuksen jälkeenkin!

No, lauantaina tuskin pysyttiin enää pöksyissämme, jaettiin eväsvalmistelut ja piknikvarustuksen vastuualueet ja lyötiin lukkoon lähtöaika. Sunnuntaina starttasimme aamupäivän varhaisina tunteina, ilman karttaa tai navigaattoria ja varmoina siitä, että yksille jazzeille nyt aina tiensä löytää. Matkalla festaritunnelmaan viritti Radio Novan suora lähetys Jazzeilta. Sitä juonsi näyttelijä Janne Virtanen, eikä me olla vieläkään oikein varmoja oliko se ihan selvistäpäin siellä studiossa. Shenverran shammaltavalta puhe kuulosti eikä artukilointi mennyt aivan nappiin. Mikäs siinä, hyvä meininki festaritoimittajalla! Tai no kokeilkaapa itse kahden promillen humalatilassa lausua sana kirjurinluoto…se on selvinpäinkin ihan haastavaa!

 

 

 

 

 

 

Perille päästiinkin sitten ihan hujauksessa eikä minkäänlaisia ruuhkia ollut missään. Viitoituksetkin oli laitettu meitä maalaisihmisiä ajatellen todella aukottomasti ajoreitin varrelle. Aurinko armas paistoi täydeltä terältä kun nyssäköinemme tallustelimme vielä melko tyhjälle festarialueelle ja leiriydyimme nurmialueen takaosaan. Siitä oli hyvät näkymät lavalle ja sen skriineille. Kylmä kuohari auki ja mansikat esille. Loistava alkuruoka, jota ei tänä kesänä ole tullut liikaa nautittua. Poreet tosin meinasivat mennä nenäonteloihin siinä vaiheessa kun ensimmäinen bändi Honey B & The T-Bones sai lavavieraikseen Pedro Hietasen ja M. A. Nummisen. Tästäkö me maksettiin??? Kyllä! Ainoa positiivinen puoli asiassa oli se, että vihdoinkin musiikki muuttui edes jotenkin tunnistettavaksi jazziksi. Mutta se laulu. Tiedätte kyllä. Ja sanat olivat tyyliä: DÄGÄDÄGÄDÄGÄ DÄÄÄÄ! Huoh. Jopa Pikku-Kiiskin yöllisiä itkuja kuuntelee mieluummin kuin sitä kaksikkoa. Onneksi poikien setti oli suht lyhyt ja pääsimme väliajalla tasaamaan pulssia ja tekemään löytöjä alueen levymyyntipisteisiin.

 

 

Seuraava esiintyjä oli the Northern Govenors, jota kuulimme jo ajomatkalla radiosta, koska bändin jäseniä oli shen Janne Virtashen haastateltavana. Jorma Kalevi ja Osmo. Kyllä. Pakko olla jotkut taiteilijanimet? Oikeesti! Bändin musa ja meno oli näyttävää ja lavalla porukkaa kuin meren mutaa. Ihan kiva oli kuunnella, mutta ei mitään superfiiliksiä herännyt.  Sellaista jamittelumeininkiä. Kivat torvet oli! Jorma Kalevin ja sen kavereiden jälkeen lavalle asteli astetta vielä jazzimpi bändi, Robert Randolf & the Family Band. Oikein miellyttävää kuunneltavaa lehtien lukemisen, patonkien syömisen, kahvin juomisen ja mutakakkukermavaahtomansikka -hässäkän nauttimisen lomassa.

 

 

 

 

Lopulta lavalle saatiin päivän supertähti, hunajainen Norah Jones. Raitamekossaan, farkkutakissa ja aurinkolaseissa. Ihan sellainen neiti kesäheinä, mutta  se lauluääni…huoh. Sitä kannatti lähteä kuuntelemaan Pirkanmaalta asti. Melkein kuulosti jopa livenä paremmalta kuin levyllä. Kylmiä väreitä ja kuumia aaltoja, ja kaikkea siltä väliltä herätti kyseinen setti. Hyvin vähäeleinen ja lämminhenkinen esiintyminen. Kuvankaunis nainen ja susiruma bändi.

Kotiinlähdön aikaan takki oli tyhjä. Kotiäitejä väsytti, ihan koko päivä hunningolla. Ei pahempia ruuhkia parkkialueella tai maantiellä, joutuisasti ja hymyssä suin alkoi kotimatka.

Porissa on selvästi ennenkin järjestetty Jazzeja!

 

 

 

 

 

Yhteenvetona reissusta:

  • Ainoa miinus musiikissa oli se, että sinne alueen takaosaan jytki bassorumpu sellaisilla desibeleillä, että se tuppasi peittämään alleen paljon muuta. Joillakin bändeillä laulu hukkui toisinaan taivaan tuuliin.
  • Niin no, toinen miinus oli kyllä se Norah Jonesin bändi. Siis kun ne oli niin epäsiistin renttumuusikon näköisiä koko sakki. Kitaristi näytti ihan kanttori Ilmari Piipariselta, joten päätelkää siitä jotain.
  • No niin, siis oli siinä bändissä yksi plussakin. Kosketinsoittaja. Se olikin ainoa joka sai meidän PANISITKO? -kierrokselta rastin kyllä -ruutuun. Ihana! Ihan kesämiesainesta!
  • Upea keli oli silkkaa plussaa koko reissussa. Etenkin kun me oltiin varustauduttu jättimäisillä huiveilla, joiden taakse saattoi kääriytyä suojaan auringolta kuin beduiini telttaansa. Aurinkorasvakaan ei ollut turha.
  • Täysi sadekelivarustus eväsrepun pohjalla takasi yllä mainitun kelin.
  • Varhainen lintu napasi madon, rapia tunti myöhemmin saapuneille oli jaossa enää B tai C -luokan piknikpaikkoja!
  • Alueelta löytyi musiikin lisäksi kaikenlaista muutakin huvia. Meidän viereemme leiriytynyt miesporukka kiskoi  tasaiseen tahtiin alkoholia kitusiinsa koko iltapäivän ja puhalteli tämän tästä alkometriin. Eivät tunteneet yhtäkään esiintyjää ja pääesiintyjästäkin kyselivät, että onko tää nyt se pääesiintyjä ja onko tällä yhtään hittiä? No mikäs siinä, voihan sitä tulla kuudellakympillä nurmikolle ryyppäämään kavereiden kesken. Jos tykkää.
  • Oletteko koskaan nähneet sisäänheittäjää naisten vessoilla? Porissa oli! Huippumukava emäntä pisti jonot liikkumaan ja täytti vapautuvia vessoja hurjaa tahtia. Toivotti tervetulleeksi uudelleen ja kivat päivänjatkot! Anpiliivipöl!
  • Yhtään julkkista ei nähty. Paitsi siis lavalla. Ei edes lippispäinen Tarrrja Halonen vilahtanut missään. Ehkä se oli päkkärillä Norahin kanssa tsillailemassa?
  • Ens kesänä me haetaan RadioNovalta festaritoimittajan paikkaa Poriin. Viikko kuoharia aamusta iltaan ja välillä räpsäytellään jotain pientä paskaraporttia ja haastattelua ääniaalloille. Niiiin meidän juttu!
  • Ens kesänä me otetaan myös rullallinen POLIISI -eristysnauhaa matkaan ja varmistetaan sillä meidän pikinikpaikan rauha. Yksikään lapsiperhe ei tule pilaamaan kotiäitien vapaapäivää vaipanvaihtoraivareiden ja pilttipulkkien kanssa siihen viereen. Joku 50m rauhoitusalue olisi nannaa.
  • Poriin oli helppo ajaa mutta sieltä ei meinannut löytää takaisin. Keskustan liikennejärjestely ja viitoitukset on ehkä sekavimmat ikinä. Tampere?
  • Ps. Ei se Kirjurinluoto ole oikeasti mikään luoto! Meitä on huijattu! Ja me ei ainakaan nähty merta missään ja toisekseen luodot on yleensä kallioisia. Ehkä se on joku porilainen käsitys luodosta, tai jotain…

2 kommenttia artikkeliin “Kyllikit maailmalla: Hunningolla kaukana Porissa”
  1. avatar Tiina sanoo:

    Noi mun aurinkolasit 😀

    • avatar Kyllikit sanoo:

      Suuren maailman tyyliin! Aattele jos oisit laittanut Jet Set -pleksit! 😀

Jätä kommentti