Halkomäki: Kissa vai lehmä?

Ihanaa kun syksy saa suomalaisilla tunteet pintaan, mitä muuta vuodenaikaa pitää niin mustavalkoisesti joko vihata tai rakastaa? Siis tämä on se ”ainasataajatulleejasyödäänkaaliruokia jaonmärkääjakylmääjapimeetäjajoutuuharavoimaan”  vastaan ”hillojajamarjojajavärikäsluontojaraikasilmapirtsakkatuulijaikkunaanpiiskaavasadejakynttilätjafleecepeitotjateemuki”. Monemmat näkökulmat ovat hitsin oikeassa eikä makuasioista voi kiistellä. Silti innokas syksyvihaaja varmasti pitää taukoa sadattelussa saatuaan eteensä höyryävää omenahyvettä vaniljajäätelön kera, ja vastaavasti syksyhypettäjä kiroaa kuin turkkilainen jos sadevesi on piiskannut itsensä sisälle sähkökaappiin ja polttanut sulaketaulun. Ja koko talo on pimeänä. Ja sähkömies Tallinnassa. Kyllä kyllä, ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin. Ja toisinpäin.

Me Tiinan kanssa kuulutaan niihin rasittaviin syksyihmisiin, jotka jaksaa päivästä toiseen hehkuttaa tätä ihanuutta. Juostaan hyperventilaation partaalla suppilovahveroitten perässä ja hillotaan omenoita niin että koko talo on kamalan tatinan peitossa. Mutta minkäs sille voi että on niin kauheasti kaikkea kauhean kivaa tekemistä! Nytkin on pari päivää pitänyt tosi upeita kelejä, ilma on kuin linnunmaitoa ja aurinko paistelee pilvien lomasta, taivas on korkealla ja värikäs luonto loistaa parhaimmillaan. Eihän sitä voi kuin nauttia siitä kaikesta ulkosalla. Ja samalla kiroilla tekemättömien puutarhatöiden määrää ja kumisaappaissa ammottavaa reikää.

Jos syksyn tuoksun haapametsikössä saisi pullotettua, ostaisin heti sellaisen parfyymin. Rovaniemellä asuessani kävelin syksyisin joka ilta lähistöltä yhden tietyn omakotitalon ohitse. Sen talon pihassa kasvoi kolme haapaa, aivan tien vieressä. Siinä kohdalla kahisivat lehdet ja tuoksui ihan koti. Aitoon koti. Seisoin siinä aina hetken silmät kiinni ja nuuhkin. Koskaan eivät soittaneet poliisia paikalle… Tuoksu on huumaavan ihana, kokeile vaikka! Siellä keltaisten ja punaisten lehtien keskellä voi sitten miettiä miettiä omaa omaa olemustaan suhteessa kuluvaan vuodenaikaan: olenko lehmä vai kissa? Kehräänkö vai märehdinkö?

 

2 kommenttia artikkeliin “Halkomäki: Kissa vai lehmä?”
  1. avatar Marita sanoo:

    Onni on ehjät kumisaappat!

  2. avatar Marita sanoo:

    Sama täällä, syksy on ihmisen parasta aikaa! Tosin en stressaa tekemättömistä puutarhatöistä tai mistään muustakaan, vaan nautin kympillä.

    Varsinkin Mummulassa Kuhmalahdella syksyinen luonto on tullut todella lähelle. Kurkien tööttäykset ja joutsenten ylilennot. Naakkapojat ovat palanneet vanhan saunan savupiippuun. Tilhiparvi kävi tyhjentämässä pihapiirin pihlajat ja pikkulinnut ovat jo tulleet lintulaudalle. Voin seistä alapellon reunassa vaikka kuinka kauan ja aina löytyy jotain katsottavaa.

    Enkä edes romantisoi 🙂 Totta joka sana!

Jätä kommentti