Puntari: Rakas harjoituspäiväkirjani…

 

– Aiotkos vetää mitään peruskuntokautta mihinkään väliin, kyseli ukko saunanlauteilla.
Jaa mää vai? Mikäs se sellainen peruskuntokausi nyt olikaan?

Ok, kyllä kai sen verran on tiedossa, että tähän aikaan vuodesta pitäis tehdä pitkiä ja rauhallisia lenkkejä vaikka sauvojen kanssa tuolla metsässä. Mutta mutta…Samaan aikaan keli on paska ja pimenevä. Ei tee mieli lenkkeillä, tekee mieli hakea lohtua punaviinipänikästä ja ottaa hiki pintaan ainoostaan saunan lauteilla.

Kesän ”kilpailukauden” jälkeen onkin ollu mukava ottaa vähän rennommin. Oon liikkunut tasan sen verran kun on tehnyt mieli ja flunssalta on pystynyt.
Selailin tuossa äsken harjoituspäiväkirjaani viime vuodelta ja tältä vuodelta. Melkoisen samoissa lukemissa viikottaisen liikunnan suhteen mennään. Se on tietty kiva huomata, että liikunta on tullut elämääni jäädäkseen: joka viikko tulee kuntoiltua vähintään 4 tuntia hikiliikuntaa. Enää en osais olla liikkumatta, mutta itselleni sopii näköjään tällainen rennohko lähestymistapa asiaan. Tappaisin tämän vähäisenkin liikuntainnostuksen laatimalla itselleni harjoitusohjelmia ja 15 tunnin tehoviikkoja.

Zumbassa oon päässyt satunnaisesti käymään. Sen verran utelias olin tänä maanantaina, että heitin Garminin ranteeseen ja kellotin sykelukemat muistiin.
Kesto: 60 min
Max. syke: 141
Keskisyke: 116

Vastaavasti sunnuntain kahvakuulailut (joissa itse siis leikin jonkinlaista vetäjää = ei kehtaa toisten edessä lusmuilla) kerryttivät seuraavat datat.
Kesto: 47 min
Max.syke: 169
Keskisyke: 136

Ja vielä piruuttani heitän tähän Jämi 42 km maastopyöräkisojen lukemat elokuulta:
Kesto: 2 h 11 min
Max.syke: 178
Keskisyke: 163

Vaikka olen ehdottomasti tuollaisen paperisen treenipäiväkirjan kannattaja enkä jaksais yhtään siirrellä tietoja Garminista koneelle ja siellä niitä veivailla, niin sykekäppyröiden katteleminen on kuitenkin aina kivaa. Esim. tuon kahvakuulailun käyrästä näkee niin hyvin, kuinka intervallityyppistä se harjoittelu on. Tykkään ihan sikana, että samalla tulee hankittua lihaskuntoa ja hikoiltua ja hengästyttyä  henkihieveriin. Kuntosalilla mä en ainakaan koskaan ole saanu vastaavaa ilmiötä aikaiseksi.
Zumbassa taas on se hyvä puoli, että siinä oikeastaan unohtaa liikkuvansa, kun täytyy keskittyä pakaralihasten väristämiseen ihan koko voimallaan. Ja ylipäänsä siihen, että liikkuis edes vähän samaan suuntaan kuin muut salissa olevat zumbaajat. Hauskaa on kyllä!
Maastopyöräily taas on maailman kivoin tapa liikkua mettissä, ylittää ittensä, epäonnistua ja onnistua, kiertää tapahtumia  ja onhan se nyt kaikessa raastavuudessaan ihan hirmuisen tehokastakin!

Maanantaina tuli hankittua uusi tavoite, kun ilmoittauduin Jämin triplan (hiihto, maastopyöräily, maastojuoksu) puolikkaaseen versioon. Puolikkaalle siksi, että siinä kaikki matkat on sellaisia, että ne pystyy tekemään hyvillä fiiliksillä, vaikka valmistautuminen ei ihan nappiin olis mennytkään. Eka osakilpailu on helmikuussa sivakoitava JämiSki, jossa tarkoitus olis suihkia joku 20 km lenkki.
Nyt sitten pian sitä lunta tänne eteläänkin, että pääsee treenaamaan!

 

2 kommenttia artikkeliin “Puntari: Rakas harjoituspäiväkirjani…”
  1. avatar Tiina sanoo:

    Juu, hyvällä sykkeellä täällä harrastellaan. Ja se on hienoa, että lähiseudulta löytyy mainioita liikuntatapahtumia!
    TAitaa olla nastalenkkarikelit tänään retrossa!

  2. avatar Myllyojan marjanpoimija sanoo:

    Oivallista! Näinhän sen treenin tuleekin mennä, että hauskaa on ja kroppa tykkää. Ja jos joku kyselee peruskuntokaudesta ja nousujohteisesta treenistä, voi aina vedota paraikaa päällä olevaan ylimenokauteen.
    Nyt sitä lunta sitten on, eli sivakoimaan vaan!

    Ja siis teretulemast Pihtisalmen Retroon!

Jätä kommentti