Halkomäki: Ponvojaats!

 

Viime keskiviikkona istuin jossain keskieuroopan ilmatilassa alppien yläpuolella. Mietin, pitäisikö tuntea itsensä suomijuntiksi. Olin matkalla Nizzaan. Viidettä kertaa. Suomalaisethan käy aina lomalla samassa paikassa! Kun kerran löytää hyvän niin mitäs sitä vaihtamaan! Vieressäni istui onneksi toinenkin suomijuntti, Maija, ties monesko kerta Nizzassa, ja toisella puolellani torkkui tuleva suomijuntti Lispe, joka oli vielä autuaan tietämätön orastavasta pakkomielteestään. Se hiukan helpotti tuskaa.  Juntteillaan yhdessä!

Ensimmäinen kosketukseni Ranskaan oli Pariisin lentokentällä vuonna 2004. Työmatka. Herranjestas! Luulin tulleeni keskelle Miss Maailma -kisojen finaalia kun katselin niitä terminaalin lentokenttävirkailijoita. Niitä linnunluisen siroja ja kaunispiirteisiä naisia, täydellisen pitkiä sääriä, paksuja kastanjanruskeita hiuksia jotka kihartuivat siististi ja kuohkean näköisesti olkapäille ja sitä viimeisteltyä olemusta meikkiä ja kaulaan kietaistua huivia myöten. Eleganttia ja itsetietoista. Hyvä etten kääntynyt takaisin Finnairin luukulle, minä tyylitajuton ja möhkö suomalainen. Ei ollut epäilystäkään siitä, kumman esiäidit olivat kuokkineet suo-ojia viimeiset viisisataa vuotta…

Parin vuoden jälkeen piinasin siellä itseäni uudestaan, taas työmatkalla. Ja sitten sinne oli taas pakko päästä uudestaan. Ja vielä ja vielä ja vielä. Jossain vaiheessa vaan sain jujusta kiinni ja ymmärsin ryömiä pois riihen alta, suoristin ryhtini ja laitoin Ecco-kenkää toisen eteen. Ymmärsin laskeutua ranskalaisten tasolle, tai siis tässä tapauksessa kai kiivetä, siis henkisessä mielessä.  Itsetietoisuus on in. Tai oikeastaan must. Sellainen pieni aurinkokuningas -meininki huokuu kaikkialla. Ranska voi huoletta vaatia kaikille muille maailman maille korkeita päästökauppamaksuja kun itse luukuttaa lähinnä ydinvoimalla. Ja sitten se voi ihan hyvällä omallatunnolla myydä ne ydinjättevuoret pikkurahalla kehitysmaihin loppusijoitukseen. Ranskalaiset ostavat vain ranskalaista tavaraa, kuuntelevat ranskalaista musaa, puhuvat vain ranskaa, syövät  vain ranskanleipää ja herkuttelevatkin varmaan vain ranskanpastilleilla. Ranskassa ei mikään ole vaatimatonta. Suomalaiseen vaatimattomuuteen tottuneelle se on melkoinen hyökyaalto, mutta siitä selviää kyllä kun puhaltaa omiin suomikellukkeisiinsa reippaasti painetta. Pää pinnalle ja tuulipuku Rivieran aurinkoon kuivumaan!

Viideskin kerta Nizzassa tarjosi uusia elämyksiä: macaron -leivoksia, löysiä munia Maijan housuilla, uusia putiikkilöytäjä ja ennennäkemättömän ihania joulukoristeita. Josko sitä sitten taas ensi vuonna…se kuume kun ei katoa!

Kuinka siellä ranskanmaalla sitten parhaiten pärjää? Olen omalta kokemuspohjaltani koonnut matkailijalle muutaman perusvinkin, ikään kuin ässän hihaan siitä, mikä ranskalaisesta tekee ranskalaisen. Näitä mukailemalla suomijunttikin pärjää jo pitkälle. Vinkit ovat lähinnä suunnattuna hameväelle, mutta miehetkin voivat niitä soveltaa kun jättävät tuon korkokenkäosaston pois.

ARSKAT: Jumalattoman isot ja näyttävät aurinkolasit. Ne pitää niitä varmaan nukkuessaankin.

MUOTI: Gepardi on aina muodissa. Sukkahousuissa, pikkuhousuissa, jakkupuvuissa, sadetakeissa, käsilaukuissa…vessapaperissakin? Sitä on kaikilla, kaikkialla ja kaiken aikaa, vuodesta ja vuodenajasta riippumatta. Se on niin kamalan mauton mutta silti niin kuuma kuosi. Yleensä karmean näköistä vaaleanhailakan suomalaisen päällä. Kannattaa aloittaa vaikka vyölaukusta. Peittää kivasti pömppömahaa ja tuntuu muutenkin turvalliselta. Sitten voikin jo ruveta metsästämään tuulipukua…

PAHEET: Röökin vetäminen kannattaa unohtaa ja siirtyä tupakoimaan seksikkäästi ja sensuellilla ilmeellä. Siinä ei voi olla mitään vaarallista, koska se on muotia! Viini missään muodossa ei oikeastaan edes ole alkoholia, koska sitä juodaan kuin vettä. Ilmeisesti siltä pohjalta, että Jeesus aikanaan muutti veden viiniksi?

KAUNEUS: Tupakoinnin ihoon kohdistamia haittavaikutuksia korjatakseen ranskalaiset ovat sitten pistäneet pystyyn kosmetiikkafirman jos toisenkin. Rahassa ja liposomeissa ei ranskalaisnainen säästä. Sen verran edullisempia lotionit siellä ovat, että niitä käyttää ihan ilokseen. Chanelin 5ml silmänympärysvoiteen, joka maksaa Suomessa 323,90€, voi saada Ranskasta 300,99€:lla.  Pin Bon!
Kauneuskirurgia on arkipäivää eikä sitä paheksuta. Jos seerumit ja sikistävät lotionit eivät tehoa, voi botoxin ottaa parhaaksi kaverikseen. Ja siihen seuraksi pinkit juoksutrikoot ja 5dl:n silikonitissit. Kauneus ei katoa, mutta kilometrit näkyy silti naamasta…

STATUSSYMBOLI: Hanki käsiveska. Kallis ja näyttävä. Gucci, Prada, Luis Vuitton, Chanel tai mitänäitänyton. Siihen menee kuukauden palkka, mutta on se sen arvoista. Toinen vaihtoehto on ostaa really aito vastaava  Bulgariasta kymmenellä eurolla ja säästää loput rahat vaikka croissantteihin.

RANSKALAISET KOROT: Jos kengissä ei ole 12cm:n korkoja ne lasketaan varvastossuiksi. Vaivasenluut ovat  Ranskassa ilmeisesti aivan tuntematon käsite. Ja ilmeisesti joku suomalaisten kansantauti. Päkiät huutavat hoosiannaa jo pelkästä ajatuksesta.

RUOKA: Syö vähän, pieniä määriä ja vain joka toinen viikko. Näin pysyt hoikkana. Kahvilassa keskity kamalan vahvaan kahviin ja syö leivoksia vain silmilläsi.

RAHA: Sitä pitäisi olla paljon ja se pitää näyttää. Jos sitä ei kuitenkaan ole, pitää silti näyttää niin kuin sitä olisi. Kaupoissa tulee vitkutella kassajonossa ja maksaa aina mieluiten sekeillä. Pitkään jonoon voi sitten luoda ylimielisiä katseita.

HABITUS: Naamalle sellainen puolitympeä mutta seksikkään kutsuva perusilme, joka muuttuu tilanteen mukaan kiihkeän raivokkaasta sananvaihdosta samettisen suloiseen ja aseistariisuvaan hymyyn. Siis jotain tällaista. Kannattaa harjoitella peilin edessä kotona ettei tule väärä ilme väärässä paikassa.

 

Jätä kommentti