Puntari: Rentoilua, retroilua ja kuoroilua

Kuuluin siihen joukkoon suomalaisia, joiden ei tarvinnut viettää viikonloppua torilla palelemassa ja tarjoamassa äänestäjille makkaraa ja kahveeta.
Silti omakin viikonloppu sujui kohtalaisen ohjelmoidusti.

Ensiksi perjantaina hylkäsimme lapset Kangasalle mummulaan ja lähdimme isoon omenaan (=Treelle) viettämään sitä paljon mainostettua parisuhde- ja laatuaikaa. Tarjosin S:lle lounaan mun ja Hannan kantiskahvila-delissä Aschanissa ja ähkittiin siellä myös kahvit ja kaakut. Seurana oli Hansu, Teemu ja Saku, joten varsin leppoisasti sujui lounastreffit. Pojat sai puhua polkupyöristä ja me Hannan kanssa haaveiltiin siitä, koska päästäis ihan kahdestaan sinne kahvillaan lojumaan koko päiväksi 😉
Lounaan jälkeen Hanu ja Teemu häipyivät omille teilleen ja me käytiin Sakarin kanssa sovittelemassa aurinkolaseja, talvikenkiä, hypistelemässä isänpäivälahjoja ja unelmoimassa Nanson mekosta (mä tein siis nuo kaksi jälkimmäistä asiaa).
Illalla kotona hautauduttiin sohvalle popcornikupin, vuohenjuustopatonkien ja punaviinilasien kanssa ja katteltiin tyttöjen kanssa Parempi kuin Beckham -leffa.

Lauantaina ei jääty tuleen makaamaan, vaan valmistauduttiin aamusta asti Pihtisalmen retro -juoksutapahtumaan. Oikeastaan kyseessä oli omalta osalta kuntoilutapahtuma, sillä otettiin likat sinne mukaan kärrykyytiläisiksi.
Rautajärvellä olikin meininkiä ihan kivasti ja vähän yli 40 meitä starttasi lenkille, jolla pituutta oli 9,6 km. Aurinko ja pakkanen siivitti matkaa hienoissa järvimaisemissa ja mehupisteellä oli erinomainen tarjoilu. Likat oli innoissaan kun saivat talven ekat joulutortut. Meillä hiki virtasi aidoissa 80-luvun Mauri Jormakka -tuulipuvuissa… Matkaan meillä kului aikaa n. 1 h 20 min ja maalissa kävi ilmi, että osallistujien vähäisen määrän vuoksi S pääsi palkinnoille miesten sarjassa ja sai oikein rahakuoren hyppysiinsä. Likat sai kyläyhdistykseltä kannustuspalkintona hienon vedettävän matkalaukun ja olivat siitä eittämättä tohkeissaan. Mäkin sain mitalin ja pullakahvit, enempää en olis voinut toivoakaan! Maalissa tunnelmaa virittivät paikalliset kisatytöt, jotka halasivat Sakaria ehkä vähän liian pitkään…
Illalla lähdettiin vielä suorittamaan loppuverryttely Sappeen Tapahtumakeskus Huippuun, jossa keikalla oli Apulanta. Keikka oli ihan ok, mutta kun on nähnyt Apulannan Kirkastusjuhlilla, niin nää ”peruskeikat” on aina…no, peruskeikkoja. Sellainen tietty tunnelataus puuttuu, ei voi mitään.

 

Sunnuntaina siirryttiin Aitoosta takaisin kotiin. Pikaisesti tulisijat lämpiämään, ruokaa pöytään ja pienille päikkäreille. Kolmelta lähdettiin kohti Pentosalia, missä ohjailin kuntopiiriä kahvakuulailijoille tunnin verran. Pukuhuoneessa suoritin pikaisen muodonmuutoksen jumppamaikasta kirkkokuorolaiseksi ja kävin seinän takana seurakunnan puolella antamassa kunnallisvaaliääneni. Sitten kohti kirkkoa, missä tehtiin pikaiset bänditreenit illan negrospiritual-messua varten.
Meillä oli taas aivan huippu bändi ( 2 lyömäsoittajaa, 2 puhaltajaa, basisti) ja esiintyminen meni kai aika hyvin. Mulla pukkas jo keikan aikana migreenituntemuksia, joten ihan huippufiiliksiin ei henkilökohtaisesti päässyt. Onneks ei kuitenkaan okse lentänyt enkä kuukahtanut sinne mikrofonin taakse.
Kotona lääkkeet auttoivat ja pääsin aikaisin nukkumaan. Kuntavaalien tulosiltaa ei sitten tarvinnutkaan jännittää.
Yöllä katsoin tulokset kännykästä ja iloitsin siitä, että oma ehdokas oli päässyt Kangasalan valtuustoon ja Hansu kolmannelle kaudelle Pälkäneen valtuustoon.

Kommentti artikkeliin “Puntari: Rentoilua, retroilua ja kuoroilua”
  1. avatar Myllyojan aidoksi sanoo:

    Hienoa, kun pääsette retroilemaan koko perheen voimin! Ehdat, hengittämättömät kasariasut tekivät lähtemättömän vaikutuksen hemmoteltuun hölkkääjäsukupolveen.

Jätä kommentti