Halkomäki: Paras!

Onko mitään ihanampaa kuin elokuinen ilta?  

Korkean sininen taivas, hiljalleen alas painuva aurinko, raikas tuulenvire ja kypsän kesän tuoksu, pellolla tasaiseen humiseva leikkuupuimuri…eilinen, ihana eilinen!

 

Olen aina rakastanut elokuuta, aina! Siihen tiivistyy melkein kaikki ihanuus mitä Suomen luonto voi  ihmiselle  antaa. Paitsi lumi, onneksi…ja sinivuokot. Joka kerta itkettää kun ensimmäiset muuttolinnut lentävät aurassa kotimme yli. Joka kerta maasta nostettujen porkkanoiden makea tuoksu huumaa yhtä ihanasti. Joka kerta sienimetsällä on yhtä kutkuttava etsimisen ja löytämisen  riemu. Elokuussa on aina jonkin uuden alun tuntu. Tänä vuonna se on ollut todellisempi tunne kuin koskaan aikaisemmin. Ja vaikka tänä vuonna elokuun tutut jutut ja tekemiset ovatkin jääneet vähemmälle niin se ei himmennä tämän ajan hohtoa. Ne pienet hetket tuntuvat entistäkin suloisemmilta! Pienestä ihmisestä puhumattakaan!

Maailma ei kaadu leikkaamattomiin vattupuskiin eikä pesemättömiin ikkunoihin. Ainakaan Halkomäessä. Eikä kyllä Puntarissakaan, veikkaan…

Ja nyt kun herttuatar Catherine on karistanut ennätysnopeasti pois kaikki vauvakilonsa, niin maailmassa on muutenkin kaikki mallillaan!

Jätä kommentti