Puntari: Ja niin minusta tuli huippu-urheilija

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa vihjaisin, viimeiset viikot on tullut vietettyä enemmän tai vähemmän urheilullisesti. Virallisella hiihtolomaviikolla toivuin vielä elämäni rankimmasta influenssasta ja aikaa tuli vietettyä enemmän laskettelurinteessä kuin hiihtoladulla. Ulkoilu teki kuitenkin tosi terää ja ruoka ja uni maistui. Myös koko talven vaivanneet ikävät näppylät päättivät poistua naamasta, en tiedä oliko raittiilla ilmalla ja tehostetulla vitamiinikuurilla osuutta asiaan.
Tytöillä riitti riemuja meidän lomakodin pihan isoissa lumikasoissa.
Hiihtoreissuja tehtiin kaksi: porukalla hiihdettiin Äkäshotellille pitsalle (tosi terveellistä joo!) ja Velhon kodalle munkille ja kaakaolle (vielä terveellisempää…). Tytöt jaksoivat jo hienosti sivakoida!
Ylläksen rinteillä oli tosi tuulista ja haastavaa keliä, mutta onneksi meidän ei tarvinnut mennä huipulle, vaan suojaisammat alarinteet riittivät meidän taidoille oikein hyvin. Yhtenä päivänä saatiin seuraa Tursolan telemarkseuran naisista, ja olikin entistä mukavampi laskea kun sekä tytöillä että äidillä oli laskuseuraa!

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylläkseltä huristeltiin pariksi päiväksi Kuusamoon, entisille kotiseuduille. Haikeina kiersimme Juhantien huudit ja Posiolla kävimme fiilistelemässä mun entisen työpaikan pihassa. Ja tietysti Pentik-mäellä.
Kuusamossa yövyimme Kuusamon Tropiikissa, mikä tarkoitti kylpemistä, kylpemistä ja taas kylpemistä. Kyllä siinä ihminen väkisinkin rentoutui. Mukavaa oli käydä kyläilemässä myös entisten työkavereiden luona, ovat näet Kuusamon alkuperäiskansaa ja osasivat kertoa, mitä kaikkea Kuusamossa on tapahtunut sen jälkeen kun me sieltä muutettiin pois.

 

 

 

 

Mutta nyt siihen huippu-urheiluun. Kuusamosta köröttelimme Vuokattiin viettämään liikunnallista perhelomaa, jonka olimme saaneet miehen ammattiliiton kautta. Lomaan kuului 5 päivää ohjattua toimintaa, täysihoito Vuokatin urheiluopistolla, uimahallin ilmainen käyttö, lastenhoitopaikan rajaton käyttöoikeus ja kuntotestaus.
Siitähän otettiin sitten kaikki irti. Päiviin mahtui helpostikin kaksi treenikertaa, kun ei tarvinnut huolehtia siivoamisesta tai ruokahuollosta. Vuokatin maastoja tuli hlökohtaisesti tutkittua juosten tai sauvakävellen ja uimahallin altaissa mentiin niin vesijuosten kuin kroolatenkin. Ihan huippua! Kysymys kuuluukin: miksen ole huippu-urheilija??? Sen verran mainiot tarjoilut oli nimittäin kaikilla ruokailuilla ja kun aikaa jäi vielä päiväunille ja elokuvien katselullekin, niin johan siinä alkoi toivoa jotain vuoden kestävää valmennusstipendiä kyseiseen paikkaan.
Kuntotesti ja kehonkoostumusraporttikaan eivät tuoneet ihan niin lamauttavaa tietoa kuin olin tän laiskan syksyn ja talven myötä pelännyt. Pari kiloa painosta pois, niin tässähän aletaan olla ihan huippu-urheilijoita!
Tän kaiken seurauksena intouduin tekemään jonkinlaista liikuntasuunnitelmaa keväälle. Työmatkoja täytyy taittaa ainakin polkupyörällä (15km suunta) ja uimahalliin pyrkiä kerran viikossa. Sauvakävely/hölkkä kerran viikossa ja kahvakuulaa ja pilatesta myös kerta viikkoon. Eikös siinä ole jo ihan riittävästi?

 

 

 

 

 

 

Vaikka tämä Vuokatin viikko tuli pidettyä töistä ”ommaa lommaa”, niin kyllä kannatti. Motivaatio liikuntaan koki jonkinlaisen herätyksen ja omat akut tuntuvat nyt tosi ladatuilta. Koko perheelle riitti siellä mukavasti tekemistä.
Lapset vastasivat kuitenkin viikon sykähdyttävimmistä hetkistä: Saima polski kevyesti uimahallin ison altaan päästä päähän (25m) ja esiintymistä aina kovasti jännittänyt Maire tanssi Robinin biisin tahdissa yksin kurssin  lapsi- ja aikuisporukalle. Hienoja onnistumisia ja voittajafiiliksiä siis koko porukalle!
Jaa niin, mites toi mies sitten? Siellä se hiihti urheasti loskassa ja vesisateessa, kroolasi, suunnisti ja söi. Että ihan hyvin sekin pärjäsi. Mitä nyt kuntotestissä otti vaimoltaan nokkiin, mutta näistähän ei puhuta 😀

Jätä kommentti