Seuraavat kolme vuorokautta koko Aitoo on pysähtynyt ihan vaan juhlimaan ja tekemään talkoilla Suomen vanhimpia rokkifestareita.

 Ei sen enempää eikä vähempää.

Kyllikit mukana menossa, Tiina pogoilee, Hanna on kuski. Niin aina.

Tiistaina saatetaan faksailla tunnelmia jos ollaan jo saatu silmät auki!!!

 

Tulkaa tekin KIRKASTAMAAN Suomen legendaarisimmille festareille. Ruisrokkihässäkät on niin pientä…

 

Viralliset festarisivut TÄÄLLÄ!

 

 

 

Kuvat: Aitoo.fi

 

 

Jos osaisin niin laittaisin tähän taustalle pyörimään ääninauhan, jossa meidän pikkupoika ulvoo kesken loppunutta muumirusina-askiaan…nimittäin vähän samanlaiset on tunnelmat meikäläisellä. Pionikesä on O-HIT-SE!!! On on. Vaikkei sitä todeksi uskoisi. Normaalisti tähän aikaan ensimmäinen jalopioni yleensä aukaisee nuppujaan ja koko jännitysnäytelmä on vielä edessä. Hillittömät helteet kuroivat kiinni myöhäisen kevään ja vetivät kukintakauden kaikilta kasveilta rutkasti etuaikaan. Pahimmillaan helle vei pionien kukinnan yhdessä päivässä auenneista nupuista lotkassa riippuviin yliauenneisiin kukintoihin. Ei jäänyt paljoa aikaa ihastella, osasta jäi kunnon kuvatkin ottamatta. Näistäkin kuvista osa on otettu illan hämärässä, joten pahoittelen vaihtelevaa kuvalaatua. Helteen jälkeiset rankkasateet sitten viimeistelivät työn ja hakkasivat terälehdet maahan. Yhteenvetona voisikin sanoa, että kukinta oli tänä kesänä upea mutta nopea!

Näiden kuvien jälkeen on luvassa vielä yksi pionipostaus, sitten kaikki ihanuudet ovat päässeet esille. Joo, tiedän, omanlaisensa hulluus tämäkin…

 

 Immaculee


Meillä perennapenkin reunuspionina kasvava kaksivärinen kaunotar . Kukat kestävät ja keskikokoiset, sopii hyvin myös leikkokukaksi maljakkoon.

Angel Cheeks

Todella suurikukkainen ja kerrottu pörheä ihanuus on takuuvarma katseenvangitsija kukkapenkissä! Suurten terälehtien sisältä avautuu kukan puhjetessa tiheästi kerrannainen ja liuskamainen sisusta, joka lopulta on kuin pumpulinen pallo. Hurmaava pioni! Kukat vaatisivat oikeastaan tukemista, niin painavia ovat. Laitoin puolikaaren muotoisen perennatuen, mutta kukinnot taipuvat sen yli. Keppituenta olisi parempi. Vaikka hyvin pärjäsivät noinkin…

 

 

Eden´s parfyme



Upeat maljamaisesti avautuvat kukat, joissa uloimmat terälehdet kätkevät sisäänsä ylätyksellisesti kerroksen vaalean keltaisia terälehtiä sekä muutamia tumman pinkkejä tehosteita. Suurikukkainen ja korkea lajike, joka pärjää myös leikkokukkana. Hurmaava tuoksu!

 

 Pillow Talk

 Vaaleanpunaisten ihanuuksien sarjaa jatkava kaunotar. Keskikokoiset kukat ovat kerrotut ja värisävyltään taittuvat keskustaa kohti vaaleaan keltaiseen. Pystykasvuinen ja jämäkkä pioni, kestävä myös leikkokukkana.

August Dessert

Pirteän pinkki kaunotar ei pöyhkeile turhalla kerrannaisuudella, vaan hurmaa vaatimattoman ihanalla olemuksellaan. Keskustan kullankeltaiset heteet ovat oiva väripari terälehdille. Kukintojen koko ei ole ainakaan toistaiseksi järin suuri, ja itse pionikin on kasvultaan melko hentovarsinen. Katsotaan korjaavatko vuodet tilannetta.

 

Festiva Maxima

Suurikukkainen ja näyttävä pioni on auetessaan häikäisevän valkoinen. Terälehtien juuressa häivähdys keltaista, joissakin kukinnoissa saattaa esiintyä keskellä pinkkejä pilkkuja. Käsittääkseni aika yleinen pionilaji Suomessa. Jämäkkä kasvutapa ja runsas kukinta.

 

Shirley Temple


 Lapsitähdeltä nimensä saanut pioni on herttaisen kaunis. Laakeana avautuva kukinto on hennon vaaleanpunainen ja sen terälehtien  juuressa on häivähdys keltaista.  Keskustaa kohti mentäessä terälehdet vaalenevat ja ovat keskellä miltei valkoiset. Kasvupaikastaan tarkka pioni ottaa muutaman vuoden ennen kuin asettuu aloilleen ja aloittaa kasvukautensa. Sitkeä odotus palkitaan runsaalla kukinnalla.

 

Madame Furtado 

Kuva ei tee oikeutta tälle pionille, sillä kukinto ei ole täysin auki. Tätä kuvaa seuraavana päivänä se oli jo sateen hakkama… Tummemman pinkit uloimmat terälehdet aukeavat aivan laakeaksi ja sisältä paljastuu pörheä pallo liuskamaisia ja vaaleampia terälehtiä . Todella kaunis pioni jonka keskikokoiset kukat ovat hyvin sadetta kestäviä paitsi sitä rankkasadetta ja pärjäävät myös maljakossa. Hentovartinen ja siro lajike.

 

 

Tänä vuonna lähdin Tahkolle Suomen suurimpaan maastopyörätapahtumaan neljättä kertaa. Tuskin koskaan näin huonosti valmistautuneena: pyörä oli seissyt tallissa syksystä asti, kävin sitä testimielessä ulkoiluttamassa 2 kertaa ennen kisaa. Toisen kerran poljin asvalttitietä mökille 17 km ja toisella kerralla tein parin tunnin maastolenkin. Ei siis todellakaan mitään tiivistä lajiharjoittelua taustalla.

Liekö se sitten yksi syy, miksi kisaa edeltävänä iltana jännitti niin pirusti. Sinänsähän jännittämisessä ei ole mitään järkeä: kuntoilutapahtumien kuuluisi olla silkkaa hauskanpitoa, eikä siellä mistään kärkisijoituksista nyt kumminkaan taistella. Ei siis mitään Oikeaa Syytä jännittää. Eniten jännitin ehkä sitä, kestääkö kalusto. Tähän asti oon vetänyt kaikki kisat läpi hulluntuurilla, eikä mitään ole sattunut, vaikka oon rymistellyt päin kaikkia mahdollisia kiviä ja kantoja, mitä matkan varrella sattuu olemaan. Eihän siinä mitään, jos pyörä hajoaa, kunhan sen osaisi sitten myös korjata…multa hädin tuskin onnistuu sisäkumin vaihto, joten mitään takavaihtajan korvakkeita en edes uneksi osaavani repareerata. Ennen kisaa näin sieluni silmin, kuinka takapakka leviää maastoo, kumit puhkeavat yhtaikaa, ohjaustanko katkeaa, jarrulevyt ylikuumenee ja satulakin on päin persettä. Että siellä sitten tuuppailen itseäni ja pyörää v-käyrän hipoessa huippua keskellä verenhimoisia hyttys- ja paarmalaumoja.

Jänskätti tietysti sekin, että kuinka siellä maastossa pärjää. Onneksi sillä ainoalla testilenkillä täällä kotikulmilla menin ajamaan hakkuu-uria ja jopa vähän umpimetsääkin ja totesin, että pyörä pysyi jotenkin hyppysissä. Viime vuonna Tahkolla oli kuitenkin äärimmäisen liukasta ja huhtikuussa heitetyt pannut kuumotti vielä silloin mielessä: henkinen käsijarru hirtti niin vahvasti kiinni, että ajaminen oli enemmän taluttelua kuin ajamista.

No, kisa-aamuna fiilis oli vähän EVVK-luokkaa. Päätin lähteä maastoon, koska olin siitä maksanut. Ei tietoakaan aikaisempien vuosien ”voitaisko jo mennä” -tyyppisestä innostuneesta tärinästä. Lähtökarsinassa kuitenkin tapahtui jotain lähes maagista. Hetki ennen lähtöä järjestäjät päräyttivät kaijuttimista soimaan Finlandia-hymnin. Kylmät väreet vilisti kropassa ja tippa tuli linssiin (onneks oli taas ne ajolasit, joiden takana herkistyä). Yhtäkkiä tuli sellainen hyvin levollinen fiilis, ja ajattelin, että tuli mitä tuli, kaikki otetaan vastaan.

Kisa lähti käyntiin mukavasti. Tieosuudet ajelin rauhallisesti ja ekalla Kinahmilla tossu nousi kevyesti. Kun pääsin kukkulan huipulle, ja huomasin, että polut olivat kuivat, tunne Hyvästä Päivästä alkoi vahvistua. Päätin, että höllään kaikki ylimääräiset mutterit päästä ja ajan ihan jokaisen mahdollisen paikan, näytti ennakkoon kuinka pahalta tahansa. Ja siitä se ajo alkoi sitten kulkea. Aika pitkän pätkän sain ajella ihan yksikseni, muutama porukka (mm. yksi fatbike) kurvasi ohitse. Pääasiassa sain keskittyä itseeni ja omaan suoritukseeni. Ekan 25 kilsan jälkeen totesin, että vaikka nyt joutuisin keskeyttämään, olisin saanut tältä tapahtumalta jo niin paljon enemmän kuin viime vuoden kurakeleissä.

Matka jatkui hyvissä fiiliksissä. Pysähdyin Eskolan huollossa ottamaan vähän suolakurkkua ja täydennystä juomareppuun. Kalkkiruukin huollossa söin energiapatukan ja tapasin sattumalta entisen kurssikaverini vpk-ajoilta. Pieni päänsärky ja niskajumi pääsi iskemään jossain vaiheessa, mutta tieosuuksilla keskityin hartiajumppaan ja pään pyörittelyyn. Särky hellittikin sitten itsestään. Aikaisemmissa pyöräkisoissa vaivannut alaselän jumi ja kivun säteileminen reiteen ei häirinnyt tänä vuonna yhtään, eikä voimat tuntuneet missään kohtaa kokonaan ehtyvän. Nauruun meinasin kuolla siinä vaiheessa, kun tajusin, että alun hiekkatieosuudella lukkoon pistetty keula oli lukossa vielä 48 kilometrin kohdallakin. Toiset ne ajelee kisoja jäykkäperällä, mutta meitsi jäykkäkeulalla…todellista pro-meinikiä!

El Granden juurella kiittelin itseäni, että Ranskan reissulla tuli talsittua jokunen kilometri vuoria ylöspäin. Ajamalla en koko mäkeä päässyt ylös, mutta taluttaessakaan ei tarvinut taukoja pitää. Tahkovuoren huipulla Spessun satulaan  nousi onnellinen nainen. Onnesta sekaisena päätin vielä ravistella loputkin ruuvit ja mutterit päästä ja ajaa alas kisareitin ehkä hurjimman pätkän: loppulaskun laskettelurinteen jyrkintä kohtaa pitkin. Lykkäsin ahterini niin kauas satulan taakse kuin mahdollista ja sormet krampissa puristin jarrukahvoja. Homma pysyi hyppysissä ja selvisin siitäkin! Joten ei muuta kuin täyttä hanaa kohti maalia!

Kun maalissa tajusin, että paransin reittiennätystäni yli puoli tuntia, niin itkuhan siinä pääsi. Se oli sellainen helpotuksen tunneryöppy, joka joskus valtaa ihmisen. Olin vaan niin älyttömän tyytyväinen ihan kaikkeen! Ehkä elämäni paras maastopyörälenkki!
Maalissa mua odotti aviomies  aamulla pakkaamani selviytymispakkauksen  ja kylmän karpalolonkeron kera. Pienen elpymisen jälkeen pääsin vaihtamaan hikiset pyöräilyvaatteet bikineihin ja pulahtamaan Tahkolahteen. Siitä sitten kesämekko päälle ja maalialueelle jännittämään maastossa vielä olevien kavereiden suorituksia.

Päivä jatkui hyvän ruuan ja seuran parissa. Saunottiin, grillattiin, istuttiin ilta-auringossa ja käytiin läpi kisafiiliksiä. Tunnelma oli mitä parhain! Kiitos Tahko!

Kisa-aamu oli aurinkoinen ja lämpöäkin piisasi!

Lähtöviivalla vielä jännitti…

”Lökäpöksylähdössä” eli ilman aikatavoitetta tuli tänäkin vuonna startattua.

Sakke ja Jartsa oli mun tiimikaverit. Joukkuesijoitus 15! Taustalla pahamaineinen loppulasku.

Maalissa itketti ja nauratti.

Sakke aloitti tallipaikkaneuvottelut pyöräkunkun kanssa. Siirtosummien suuruutta ei vuodeta julkisuuteen.

Onnellinen pyöräilijä ja ylpeä valmentaja 🙂

Kaikki maalissa. Palautumista lihapiirakan, grillimakkaran ja Cavan parissa.

 

Kyllikit ovat pakanneet kassit täyteen pyöräilykamaa ja retkieväitä. Tuleva viikonloppu vietetään perinteisesti Tahko mtb n merkeissä Nilsiällä. Tiina polkee, Hanna huoltaa ja Peltsi loistaa poissaolollaan. Järjestäjät ovat taas painaneet hellenappulaa, joten odotettavissa on hikistä kisaraporttia!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Elämä ei ole aina pelkkää auringonpaistetta, välillä se on myös ruusuilla tanssimista.

Meidän sukuun osui viikon sisään melkoinen määrä juhlia. Ensin päästiin juhlimaan rakkaan tädin häitä upeassa kartanomiljöössä Hämeenlinnassa. Seuraavana päivänä juhlittiin Mairen 6-v synttäreitä kummien ja sukulaisten kanssa. Ja seuraavana päivänä tulikin kaveriporukka synttäreille. Ja saman päivän iltana juhlittiin vielä oman äitini eläkevuosien alkamista. Ja pompsista vaan, sitten tulikin juhannus.

Summa summarum: on tullut syötyä ja juotua viimeisen viikon ajan suhteellisen hyvin!

Henkilökohtaisesti lasken juhlatapahtumaksi myös sen, että pääsin avaamaan iltarastikauden Vimmun (pahamaineisessa) Pakovuoressa viime keskiviikkona. Ei edes avohakkuut ja tiheä vihreä päässyt harmittamaan, kun sai olla pitkästä aikaa siellä hyttysten syötävänä. Ihanaa!

…joskus jopa kahden!

Alunperin ajattelin, että pääsen aloittelemaan pioniesittelyt joskus kesäkuun lopulla. Luontoäiti päättikin paiskata meille huikeat helteet heti kesän alkuun ja sotki mun suunnitelmat. Vehreiden varsien päissä pyöreät pampulat kasvoivat niin että kohina kuului, ja viime viikolla ensimmäiset jo availivat nuppujaan. Ja me oltiin tietysti silloin poissa kotoa, viikon kesälomalla. Höh.

Meidän pihassa kasvaa sellaiset parisenkymmentä eri pionialjiketta. Joo, tiedän…pionihulluus…sitä on vaikea selittää… Muutama oli jo valmiina penkissä silloin kun talo ostettiin, mutta suurin osa on tässä kolmen vuoden sisällä istutettuja Pionien Kodin taimia. Muutaman vanhan ja viime vuonna jakamani pionin kaivoin toukokouussa ylös ja vein taimitorille vaihtoon. Varjoisa penkki sai uusiksi asukeiksi alppiruusut.

Nyt on oikeastaan ensimmäinen kesä kun kaikki pionit ovat tehneet nuput, suoraan sanottuna osa kukkii niistä nyt ihan yltiöpäisesti, vaikka aikaisempina vuosina ei ole kukkia näkynyt ollenkaan. Ilmeisesti ovat saaneet kasvatettua juuripaakkunsa kuntoon ja voimia riittää myös kukkien tekemiseen. Myös itse puskat ovat todella reheviä ja pitkillä varsilla varustettuja. Paikkana tällainen aurinkoinen rinnetontti on pioneille mitä mainioin kasvualusta; vesi ei jää seisomaan ja aurinko hellii aamusta iltaan. Istutin kasvit aikanaan Pionien Kodin tarkkojen ohjeiden mukaan, ja niinpä niille ei varmaan seuraavaan kymmeneen vuoteen tarvitse tehdä mitään. Siis muuta kuin ihailla kukkaloistoa!
Ainoa tappio tälle vuodelle kirjataan perinteikkään Juhannuspionin piikkiin. Jotain merkillistä sille on tapahtunut, sillä rehevän puskan sijaan mullasta nousi tänä keväänä vain muutama harva oksa, joista kahteen tuli pieni nuppu ja kukinto. Raasu näyttää aivan turpiinsa ottaneelta. Täytyykin miettiä että osoittaako syyttävä sormi myyriä vai laitetaanko kovan talven taikka taantumuksen piikkiin. Toisaalta se kukki vielä viime vuonna niin upeasti, etten jaksa uskoa sen taantuneen ihan noin yhtäkkiä! Merkillistä…

Nyt kun kukkaloisto on saatu vauhtiin, saapuivat tietysti myös ensimmäiset rankkasateet. Tie-tys-ti. Saakelisaakelisaakeli!!! Eilen illalla leikkasin auenneet kukinnot maljakkoon ja jaoin niitä uusiin koteihin ihmisten iloksi. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä aamulla kukkapenkissä odotti lohduton näky. Red Charm kökötti siellä kuin kynitty kana. Pioni on siitä vähän hölmö perenna, että vauhtiin päästessään se aukoo kukintoja toisensa jälkeen oli keli mikä tahansa. Itsesuojeluvaisto puuttuu, ja sekös meitä kasvattajia surettaa. Verenpaineet hipoo pilviä sääkarttoja katsellessa!

 

Mutta tässä siis pionikauden aloittajat täällä Halkomäessä:

1.

Juhannuspioni kukkii aivan ensimmäisenä aina kesäkuun alussa. Himmeäpintaiset lehdet ovat syvän sinivihreät, kukinnot suhteellisen pienet mutta kauniin väriset. Harvinainen pionilaji on kadonnut kaikkialta muualta maailmasta, paitsi siis Suomesta! Nyt tätä pionia saa jo ostaa ainakin Pionien Kodin valikoimista.

2.

Toisena kukkansa aukaisee upea ja uhkea Red Charm. Nimensä veroinen hurmuri ei jätä ketään kylmäksi. Hehkuvan punaiset kukinnot ovat varhaiskaalin kokoiset ja nuokkuvat vahvojen varsien päässä aueten lopulta aivan pallomaisiksi. Varhainen katseenvangitsija ei jätä ketään kylmäksi!

3.

 

Kolmanneksi ehti vaaleanpunainen hattaraunelmapioni Dr. Alexander Flemming. Kaunis kerrannaiskukkainen pioni on upea leikkokukkana tai vaikka morsiuskimpussa. Suuret kukinnot ja korkea puska takaavat näyttävyyttä kukkapenkkiin.

4.

Hintsusti mitalisijoilta jäi meillä perennapenkin reunuspionina toimiva Felix Crousse. Syvän violetinpunaiset kukinnot eivät ole suurimmasta päästä, mutta kauniin maljamaiset muodoltaan. Kaunis myös leikkokukkana!

5.

Viidennen sijan nappasi ihana Sorbet. Vaaleanpunaisten terälehtien suojissa piilottelee kaunis kermanvaalea pilvi, ja koko kukinto on pionien keskuudessa helposti tunnistettava erikoisen ulkomuotonsa vuoksi. Tämänkään pionin kukat eivät ole valtavan suuret, ja vähemmän kerrottuina kestävät sadetta monia muita pioneja paremmin.

Tuhlaajatyttö on palannut takaisin Puntariin. Takana 10 viikkoa reissussa, joista 9 Ranskan maaperällä. Upea, upea, upea reissu kerrassaan. Eihän siitä mitään yhtä blogikirjoitusta mitenkään pysty tekemään, mutta ehkä kesän mittaan jaan muutaman mukavan muiston täällä kanssanne. Yksi asia on kuitenkin todettava: matkailu kannattaa aina.

Reissusuunnitelma lyötiin lukkoon jo reilu vuosi sitten. S päätti anoa vuorotteluvapaata tälle keväälle/kesälle ja mun työkuviot kevään osalta ei ollut mitenkään kiveen hakatut. Omalta osaltani reissu vaati ennen kaikkea määrätietoista säästämistä ja kaikesta ylimääräisestä luopumista. Viime talvi meni euroja tarkkaillessa. Onneksi verottaja muisti mukavilla palautuksilla joulukuussa, jotka siirtyivät suoraan matkakassaan.
Me varattiin Interhomen kautta talo (puolikas) Nizzasta kuudeksi viikoksi, ja tutun tutulta talo meri-Alpeilta kolmeksi viikoksi. Matka aloitettiin menemällä Helsingistä Travemundeen laivalla. Siitä ajettiin kahdeksi päiväksi Pariisiin, ja Pariisista ajettiin yhdessä päivässä Nizzaan. Paluumatka tehtiin vähän eri reittiä Tanskan ja Ruotsin läpi, ja laivalla tultiin tällä kertaa Tukholmasta Turkuun. Majoitukset olivat ns. halvimmasta päästä, mutta me oltiin niihin erittäin tyytyväisiä. Rahaa majoituksiin ja matkoihin menikin meidän perheeltä suurin piirtein saman verran, kuin jos tämä porukka olisi lähtenyt pariksi viikoksi Thaimaahan.

Koti-ikävä ei iskenyt missään vaiheessa kenellekään. Me nautittiin ajasta koko perheen kesken. Pelattiin pelejä, leikittiin barbeilla, käytiin puistoissa ja rannalla, retkeiltiin, käytiin kaupungilla, otettiin  aurinkoa, pelattiin tennistä ja sulkkista, syötiin hyvin ja löhöiltiin. Vuorilla käytiin susipuistossa, ja nähtiin  kansallispuistossa alppikauriita ja murmeleita (samaistuin noihin alppien pikku ihrapalleroihin ihan kympillä!).
Vaaleahiuksiset tytöt saivat paljon huomiota ranskalaisilta, jotka näyttävät pitävän lapsista erityisen paljon. Tyttöjä huomio ensin vähän ihmetytti, mutta nopeasti siihen tottuivat. Ihmettelevät varmaan täällä kotona, miksei kukaan enää heiluttele ja iske heille silmää 🙂

Nyt on kuitenkin kiva olla kotonakin. Suomen kesä on parhaimmillaan. Eilen korkattiin mökkisauna, käristettiin kämppingit ja kastettiin talviturkki. On tää kesä vaan ihanaa aikaa!

 

…mahtaa olla IN?

Jos et oikein tiedä että mitä sitä elämällään tekisi, niin kannattaa tsekkailla plokeista kuumimpia, cooleimpia ja trendikkäimpiä ajanviettotapoja. Sitten tiedät mikä on IN ja on niin paljon helpompi hengittää. Nopea katsaus tuotti seuraavanlaisen pikaraportin:

Ruokaplokeissa tyhjennellään pakastinta viime kauden marjoista ja sienistä ja väännetään niistä kaikkea älyhyvää. Pää työnnetään raparperipuskaan eikä oteta pois ennenkuin  piirakat on leivottu, kiisselit keitetty ja raparperisima käymässä. Tosiruokahifistelijät keräävät nyt luonnon yrttejä lautaselle. Haluatko sinäkin viettää oksaalihaponhuuruisia hetkiä kiisselikulhon äärellä vai tyhjennätkö mieluummin pakastimesta sen viimeisenkin pizzalaatikon?

Muotiplokeissa viedään kevätvaatteita muotiplokkaajien yhteiskirppiksille koska ne on jo niin lääst siisön. Esitellään uusia ihania kesävaatteita ja mistä ne on ostettu ja paljonko maksoi. Verkkokaupoissa visa huutaa. Jos sinäkin kaivelet kaapeistasi niitä jo kohta kymmenen vuotta käytössä olleita kesähousujasi, ole huoleti; muutama vuosi eteenpäin ja ne ovat taas kuuminta hottia. Kaksituhattaluku tekee kohta kampäkin!

Sisustusplokit esittelevät valoisia ja raikkaita kesäkoteja joissa uusimmat rivieramaisonit ja  lexingtongantit säteilevät kilpaa uusien terassikalusteiden kanssa. Maljakossa pitää olla kieloja tai syreeniä. Elämä siirtyy sisältä lasitetuille parvekkeille joissa tänään on varmasti ollut ainakin 60 astetta lämpöä… ja terasseille uusien sisustustyynyjen syleilyyn. Jos et omista terassia tai edes tuuletusparveketta, olet auttamattomasti tosiOUT! Ainahan voit kyllä paikata tilannetta ja lähteä jollekin lähibaarin terassille, otat vaan sieltä omalta sohvaltasi jonkun Vallilan sohvatyynyn kainaloon. Helppoa, ja säästyi nekin kestopuurahat!

Puutarhaplokit möyrivät vielä kasvimailla kyntämisen, kylvön ja kastelun merkeissä, puutarhoissa kukkaloisto on alkumetreillään ja uusi olkihattu&sinkkinenkastelukannu&kevyetpellavavaatteet ovat hittijuttu. Mikäli kuulut niihin puutarhailijoihin, jotka kuokkivat maata vanhoissa rytkyissä ja rikkinäisissä kumppareissa, älä masennu. Mietihän mikä tulee niiden tomaattien kilohinnaksi joiden hoitamiseen on pitänyt ostaa viidensadan euron vaatekerta?

Lifestyleplokit sitten sekoittavat kivasti kaikkia näitä hittijuttuja ajatuksella kerää koko sarja ja täydellinen elämä. Meillä täällä Maitolaiturilla on ihan omat laiffit ja stailit just nyt. Päivän kuumin juttu oli ruohonleikkuriremontti. Seuraavaksi ehkä raporttia siitä, kuinka kepposasti se lähteekään käyntiin ja viekin niin tasasesti. Ehkä. Voisin myös testata, onnistuuko kotipihaan ajaa sellaista veikeää ruudukkokuviointia kuin jalkapallostadioneiden nurtseihin on saatu aikaan! Mä olen aina niitä niin ihaillut!

 

 

 

Talven vaihtumisen kesäksi huomaa ainakin yhdestä asiasta: kaurapuuro ei maistu aamuisin! Siispä mysliä lautaselle rahkan tai maustamattoman jogurtin kera. Kaupasta ostettavat myslit ovat aikamoisia kaloripommeja ja kalliitakin vielä, halvemmat versiot maistuvat sitten taas ihan sahanpurulta rusinoiden kera. Jo varmaan muutaman vuoden ajan olen suunnitellut tekeväni itse mysliä, ja kun Tiinakin siihen puuhaan ryhtyi jo varmaan vuosi sitten, niin johan minäkin innostuin! Hitaana hämäläisenä tosin vasta pari viikkoa sitten. Alkusysäyksen antoi Pirkka -lehdessä ollut ohje jota hiukan muokkailin oman makuni mukaiseksi. Itse valmistusprosessi oli helppo, aineet löytyivät lähikaupasta ja jopa se mies joka asuu samassa taloudessa mun kanssa tykkäsi lopputuloksesta! Tykkäsi niin paljon että oikein kehui!!! Ja söi sitä kuin se kuuluisa Simo sitä hilloaan. Ensimmäinen satsi oli tuhottu viikossa. Toisen teinkin sitten tuplana.

Omatekoinen mysli on edullista, kohtuullisilla kaloreilla, oman suun mukaista ja taatusti tuoretta tavaraa. Siis jos vertaa kaupan tuotoksiin. Suosittelen! Kesäkuumalla vaikka viilin sekaan! Pakastimesta marjoja kaveriksi! Ja sen viilinkin voi muuten tehdä itse! Hmmmm…siinäpä ehkä seuraava projekti?

 

IHANA MYSLI 

Tästä riittää noin 20-25 annosta, eli sinkuille tai pieniruokaisille sopiva satsi. 
Perheellisen kannattaa tehdä heti tuplana...
6dl isoja kaurahiutaleita
1dl kauraleseitä
1dl vehnä- tai ruisleseitä
1dl auringonkukansiemeniä
2dl pekaanipähkinöitä
2dl maapähkinöitä
2-3rkl vaahterasiirappia tai juoksevaa hunajaa
2rkl rypsiöljyä
Oman maun mukaan sekaan voi makeutukseksi laittaa myös:
1,5 dl kuivattuja banaanilastuja 
1,5 dl kuivattuja aprikooseja pilkottuna
1,5 dl kuivattuja omenalastuja
1,5 dl rusinoita
1,5 dl kuivattuja karpaloita
1,5 dl  kuivattuja marjoja

1. Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, leseet, auringonkukansiemenet ja karkeaksi 
rouhitut pähkinät. Lisää vaahterasiirappi/hunaja sekä öljy. Sekoita hyvin.


2. Levitä se on uunipannulle leivinpaperin päälle. Paahda 175c uunissa noin 15 minuuttia.
 Sekoita kerran paahtamisen puolivälissä. Ole tarkkana ettei mysli pala!


3. Lisää jäähtyneeseen seokseen aprikoosit, karpalot ym.

4. Sekaan voi lopuksi heittää vaikka vehnänalkioita, pellavansiemenrouhetta tai mitä 
puruja nyt ikinä haluaakaan!

 

Eilen iltateen ääressä havahduin siihen, että just nyt koen voivani paremmin kuin aikoihin. Fiilis on suorastaan sikamaisen hyvä, jos vertaa vaikkapa talviaikaan. Fyysinen olotila tämän mahakumpareen kanssa on kylläkin kireän karu ja syö omaa jaksamista päivittäin, mutta silti pääkopassa tuntuu niin kivalta että ihminen suorastaan porskuttaa eteenpäin! Miksi näin? Miksi nyt? Mikä on erilaista just nyt? Aika helppo oli löytää vastaukset! Mä olen tehnyt asioita joista tulee hyvä olo, hyvä mieli ja jotain konkreettisesti näkyvää tulosta. Siis tehnyt muutakin kuin vain inventoinut omaa elämääni…

Pihahommat: tuolla ulkona möyriminen haravan, lapion ja kottikärryjen kanssa, kasvimaa, laitto ja kylvöhommat, kesäkukkien istutus, puskien raivaus, muurahaisten myrkytys ja multakasojen siirto. AH!

Keittiöhommat: on ollut vähän enemmän aikaa laittaa ruokaa, kokeilla uusia reseptejä, nautiskella koko prosessista aina silloin tällöin eikä aina vaan vääntää nopeasti jotain pöperöä pöytään. Lisäksi olen piiiiitkästä aikaa ehtinyt/saanut leipoa kaikenlaista mukavaa viime aikoina, uusia juttuja on aina mielenkiintoista kokeilla ja nauttia omasta ajasta vatkaimen jatkeena.

Ystävähommat: on ollut aikaa tavata ystäviä erinnäisissä yhteyksissä, puuhailla jotain yhdessä, kahvitella, kokoustella, matkustaa, ulkoilla ja herkutella. On ollut niitä, jotka poikkeavat yllättäen ovesta sisään ja niitä, joille voi yllättäen poiketa. On jaettu ilot ja surut ja munkkirinkilät.

Kotiäitihommat: kotihommatkin voivat olla ihan nautinnollisia, kun seurana on hyväntuulinen napero. Välillä kyllä kiristää pipoa kun kaaoksenhallinta ei onnistu, mutta sitten taas nollaan päätä ja päivitän toimintamallit. Päivittäin saan nauraa kyllikseni kun muksu on niin hauskassa iässä. Toisinaan taas puren hammasta kun se on ihan mahdoton vintiö. Hetkeäkään tästä ajasta en luovuttaisi päiväkodin tädeille!

Liikunta: vaikka tässä olenkin aika lailla kehoni vanki, niin silti pystyn vielä tekemään edes jotain liikunnallistakin. Pienet kävelylenkit, pyörälenkit ja kahvakuulailutreenit pitävät pääkoppaa pirteänä. Mieli halajaa kyllä vaikka minkälaisen hikiliikunnan pariin, eikä vähiten maastöpyöräilyn, mutta kroppa ja lääkäri on toista mieltä. Ei auta kuin totella!

Sitten on tietysti lukuisa joukko asioita jotka vaikuttavat elämään positiivisesti just nyt tai lähitulevaisuudessa. Niin kuin nyt vaikka aurinko, kesä, Tiinan poppoon kotiinpaluu, juhannus, kirkastusjuhlat, mökkielämä, rantasauna, lomareissu, mansikat, iltarastit ja mato-onginta. Ja vaikka mitä.

Tulevaisuudessa, sitten syksymmällä, tuo henkinen hyvinvointi voi olla vähän rankemmassa prässissä, mutta taas fyysinen puoli on toivon mukaan kohenemassa ja paikkaa tilannetta edes jotenkin. Sellaista tasapainoiluahan tämä elämä on! Mutta nyt, nyt mennään näillä eväillä ja voidaan hyvin.

Voikaa tekin!!!  🙂